Suuntamme on ylöspäin, mut matka loputon.
Näille jalansijoille seisomaan,
niin moni jäänyt on.
Me periks emme anna,
vaan kohti maalia,
tätä polkua me tarvomme,
eik mikään lannista.
Sä näet vielä ajan,
kun voiton malja nostetaan,
vuoren laella mä seison,
ja katson maailmaa.
Se paljon meiltä vaati,
tänään päästy tänne on,
kaiken alttarille uhrasin,
mut vihdoin nostan kolpakon.
Nostaa saan sen teille, ystäville, heittereille,
Potkitte hiekkaa molempiin silmiin,
mut se sai kurkottaan mut pilviin.
Tänään täällä kaiken päällä,
ohi tuskan kivunnut oon,
Te edelleen siellä alhaalla..
Askel ensimmäinenkin..,
..Se ottamatta on!
