Tusinan tummaa taivasta,
ja välähdyksen valkeaa,
hetkittäin täällä nähdä voi,
kun pyyteettä rakastaa.
Saa kokea auringon hehkun,
ja kaarisillan kuutamon.
Tuntea herkkyyden tuoksun,
sekä ykseyden nautinnon.
Voi nostaa nokan lentoon,
lailla lintusen.
Levittää siipensä maailmaan,
jakaen uskoaan rahtusen.
Pohjalaisen sielun sekametelisoppaa, riimejä sekä kirjoituksia Elämästä ja Elämälle. (Brainstorms from my head)
perjantai 11. heinäkuuta 2014
Välähdys valkeaa
Tuuliajolla
Tuulen mukana vain,
niin moni täällä kulkee,
antaa virran viedä,
ja silmänsä sulkee.
Ota oksasta kiinni,
kaksin käsin siihen tartu.
Ei muutoin muistojesi laatikkoon,
sisältöä kartu.
Itse mestarisi oot,
uuden huomises luot.
Omin käsin siihen kaikki,
ainekset tuot.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)