Arvostus

Arvostan niin hetkiä,

joina saan vain olla.

Lekotella tuolissa,

tai iltakuutamolla.

Arvostan niin kauneutta,

puhtaan heleän luonnon.

Ja niitä kauniita hetkiä,

kun kesä ottaa juonnon.

Arvostan niin kaikkea,

ympärilläni.

Teitä rakkaat ihmiset,

ja tätä elämääni.

Väsyinen

Olen vähän väsyinen,

tästä vielä heräilen.

Tunteenpurkauksen nähnyt oon,

yhden ja toisen.

Ootko vielä väsyinen,

kyllä pian jo heräilet.

Tunteenpurkauksen tuta saat,

yhden jos toisen.

Hän on hieman väsyinen,

tyhjä pullo ja toinen.

Tunteenpurkauksen koht saa,

yhden sekä toisen.

En puoltakaan

Puoltakaan en

sun kivustas voi tietää,

mut ma tahdon

sulle näyttää sen.

Niin paljon vain

ihminen voi sietää,

silt nousta ylös

ja olla onnellinen.

Jättää taakseen

syvät arvet, haavat.

Herätä uuteen,

ja nousta elohon.

Murtaa, rikkoa,

menneiden päivien kaavat,

Muuttaa tuleva

ja lähteä taistohon.

Joulun alla

Katso, katso, joulutonttu,

lapsella jäi auki monttu.

Lakkis tupsu kun vilahti,

pojalla päässä jo kilahti.

Oliko ollut tuhmilla teillä,

kun säikähti noin suo.

Vai ootteleeko vain innoissaan,

tuotko lahjat toivotut nuo.