Elon onnellisuus

Tääl onnellinen päällä maan,
ain onnellinen oon.

Soikoon rytmi tamburiinin,
nouskoon luonto elohon,
mä onnellinen päällä maan,
tääl onnellinen oon.

Käyköön kesä esiin piilostaan,
laittain kukat kukkimaan,
tääl onnellinen päällä maan,
mä aina olla saan.

Tulkoon talvi, tulkoon lumi,
valkeus päälle maan,
ain onnellinen täällä,
mä ainain olla saan.

Joulu

Johan Joulu on tunnelmaa tulvillaan,
on markkinat vallanneet valkean maan.
Mainokset kauppaavat sitä sun tätä,
joulun hittituotteita älä kaupan hyllylle jätä.

Taas kukkaron nyörejä aukoa saat,
ja sehän nyt hymyilyttää luotottajaa.
Eletty on taasen yli varojen,
ovella jo kolkuttelee haastemies partainen.

Yksinäinen Varis

Varis oksalla kuusen nyt raakuttaa,
kun kissa pesähän kiisi.
Olo tuskaa ja surua tulvillaan,
ol poikasta pesässä viisi.

Kaks kerkes pojista lentohon,
mut kolme sai makupalaa mirri,
niin onneton on olo kraakkujan,
läht silmien edessä nirri.

Vanha varis vaan oksalla kraakuttaa,
on katti sen poikaset vienyt,
unessa ollutko siivekkäät nuo,
vaiko leikissään lapsosen lienyt.

Yksin on jäänyt harmaja tuo,
keskelle sydänsurujen,
on ikävä kraakulla lapsosten luo,
kultien pienoisten.

Elämän tarkoitus

Elämän tarkoituksen on löytänyt ihminen,
joka elää onnellisena ja osaa tehdä toisia ihmisiä onnellisiksi. 

Hän, joka osaa nauttia yksinkertaisista asioista, arkipäiväisestä kauneudesta ja ainutkertaisesta elämästä.

Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
-kulkemalla niiden ohitse huomaamattaan.

Vain me kaksi

Kukkii kukkaset siellä,
missä sinut ma nähdä saan,
huumaava vehmaan tuoksu,
mut luoksesi johdattaa.

Käymme yhdessä meren rantaan,
lailla valkeiden joutsenten,
uppoaa kehomme santaan,
lempeästi syleillen.

Katsomme kuulaaseen auringonlaskuun,
yhdessä vierekkäin,
kuinka kaunis onkaan tää tuokio,
tällä hetkellä tässä näin.

En koskaan

Koskaan en voi tietää.
kuinka monta päivää saan,
katsella sun kanssas,
vielä tätä maailmaa.

Koskaan en voi tietää,
kuinka monta kertaa saan,
näyttää sulle Rakkaimpain,
et sua rakastan.

-Mut aina yritän muistaa sen,
et hetki tämänpäiväinen,
jonain kauniina tiimana,
on oleva myös hetki viimeinen.

Iloitse ja sure

Kyllä Pohojalaanen miäs
voi tuntehensa näyttää,
ainei tartte olla juro,
vaan voi syräntänsä käyttää.

Anna huules surussa väristä,
anna kyyneleen vierähtää,
sit pyyhi räkä poskelta,
ja jatka elämää.

Anna ilon tulla elämään,
hymy huulillaan,
naura ääneen onnen tullessa,
ja kiitä maailmaa.

Vallaton maailma

Pääsin pimeydestä. Valo säihkyi silmiini ja tuntui ikävältä.
Kuin olisin nähnyt sen ensi kertaa, mutta olihan siitä jo todella aikaakin.
-Tältäköhän vauvasta tuntuu syntyessään uuteen maailmaan?

Kasvoin kovin paljon pimeyden aikana.
Opin kunnioittamaan hiljaisuutta ja yksinäisyyttä,
opin keskustelemaan itseni ja universumin kanssa.
-Yksinäisyys on yllättävän kaunista.

Mutta kaunista on myös valo,
tämä kirkas vehreä maailma.
Tuntui kuin olisin herännyt taas eloon.
Sain hyppiä ja tanssia niityllä kuin pieni lapsi,
nuuhkaista kedon kukkasia ja tutkiskella auringon herättämiä hyönteisiä.

Tämä maailma on hyvin vallaton paikka.

Rakas veljeni

Veljeni,
jos tunnet joskus itsesi riittämättömäksi, yksinäisyys hiipii sieluusi tai muuten vain kaipaat kuuntelijaa, käy luokseni.
Milloin vain minä tarjoan sinulle kuuntelevan korvani ja rakastavan sydämeni, milloin vain vastaan huutoosi ja saavun avuksesi.
Milloin vain, rakas veljeni.

Voit saapua luokseni myös iloinesi, olen aina valmiina iloitsemaan kanssasi, hyppelemään onnesta ja tanssimaan ripaskaa.
Ottamaan kanssasi riemusta kiinni kun lykästää.

Milloin vain, rakas veljeni, milloin vain.

Sateenkaari

Sateenkaaren päässä tuol

on kultahippuin kolo,

siellä peikkopoikasen

on turvallinen olo.

Kaikk etsii aarretta,

mutt ei peikkopoikaa nää,

on silmät sokaistuit,

ne kultaan kiiltävään.

Mut ei löydä aarrettaan,

pien ihmislapsi tuo,

kosk kaunein aarrekartta vaan,

vie rakkaimpainsa luo.