Missä mennään?

On surullista lukea uutisia, kuulla ihmisen lähteneen. Tietämättä syytä, tietämättä tarkoitusta. Taakse jää paljon tunteita, paljon kysymyksiä. Minkä vuoksi, mitä tapahtui?

-Sitten jotkut ratkiviisaat kehtaavat vielä ääneen sanoa, että se oli hänen oma valintansa, mitä siitä meuhkaamaan ja keskustelemaan, varsinkaan sosiaalisessa mediassa.

Tämän kaltaisen tapahtumien mainingeissa meillä jokaisella on tarve ja oikeus purkaa tunteitamme. Tänä päivänä se tapahtuu monesti tutuksi tulleiden kanavien välityksellä. Pidettiinpä siitä sitten tai ei.

-Ellei aihe itseä kosketa, voi vain olla hiljaa ja hyväksyä.

Tunteiden purkamista voidaan käsitellä myös velvollisuutenamme. Toisinaan kaikki me tarvitsemme kuuntelijaa ja tukijoukkoja tiukan paikan tullen. Monesti olemme saattaneet myös huomata, että kuuntelijasta olisi voinut olla apua myös tapahtumien ennaltaehkäisyssä.

Ihminen ei välttämättä paljoa tarvitse.

-Ehkä vain vierelleen kuuntelijan, toisen ihmisen, jolle purkaa tunteitaan. Iloja ja suruja.

Meillä kaikilla on mahdollisuus tukea läheisiämme. Antamalla aikaa, ja olkapään sitä tarvitsevalle.

Monesti apua tarvitseva ei hätäänsä myönnä, mutta nähdessämme tyhjyyden toisen silmissä, meillä on mahdollisuus.

-Mahdollisuus pelastaa hetki, päivä, kuukausi, ehkä joskus jopa koko elämä.

Tarvitsemme vain rohkeutta. Rohkeutta tarttua tilaisuuteen ja kysyä..

-Saanko auttaa? Tarvitsetko tukea? Kannetaanko yhdessä taakkaa, joka yksinäiselle on liikaa? -Kaksin kantaessa voimamme moninkertaistuu, ja taakka alkaa pienentyä.

Avunanto, ehkä se tosiaan on velvollisuutemme?

-Rakkauden voimaa on vaikea kyseenalaistaa.

Mitä näitä kirjoittaa, kun ei kukaan edes lue!

Sellainen on toisinaan maailma. Täynnä itsekkäitä ajatuksia ja oman edun tavoittelua.

Onneksi joukkoon mahtuu ihmisiä, jotka tsemppaavat heikompia eteenpäin ja antavat arvoa vähäosaisemmille. Heille, jotka ovat useinmiten aidompia, kuin monikaan meistä.

Näiden auttajien ansiosta maailmassa on paljon enemmän hyvää tahtoa, henkeä joka kantaa montaa heikkoa eteenpäin, ja antaa heille voimaa jaksaa.

Positiivisuus on valtava voimavara!

Miten paljon sitä jääkään käyttämättä, kun tuijotamme vain omaa napaamme ja omaa hyvinvointiamme?

PALJON!

Ollaan mukana. Tehdään muutos.

Tehdään päätös maailman parantamisesta.

Päätös, että joka päivä autamme meille tuntematonta vastaantulijaa.

Suomme hänelle vaikka vain iloisen hymyn, tai auttavan käden sitä tarvittaessa.

Jo pelkkä hymy ja katse syvälle silmiin saattaa pelastaa allapäin alkaneen päivän. Uskomatonta miten paljon voimaa siitä saattaa molemmat saada, sekä saaja että antaja.

Otetaan tavaksi iloinen ja avoin elämänasenne.

Kuljetaan silmät auki ja annetaan apua sitä tarvitsevalle.

Tehdään omasta maailmastamme parempi paikka, itsellemme ja jokaikiselle vastaantulijalle!

Kiitos, ja Aurinkoista viikonvaihdetta!

Lapsellista vai lapsenmielistä?

Lapsellista vai lapsenmielistä?

-Kaikki lähtee sun suupielistä.

Huulesi hymyyn iloisesti väännä,

älä toisen haavassa veitseä käännä. 

Iloitse puolesta ystävän,

ja auta, jos tuntuu häntä viiltävän.

Anna tukesi ja turvasi heille,

syntyy kestävä ystävyys teille.

Lapsellisuuden metkuja vältä,

ne ei ole tekoja tosiystävältä.

Mut säilytä lapsen tuo mieli,

pysyy hymyssä joka ikinen suupieli.

Suomen Skotlanti

Ei oo Laihia hullumpi mesta,

eikä nuukuus tääl lähde lapasesta.

Voitais euroja venytellä keskellä yötä,

jos ei oisi meil muutakaan työtä.

Ei oo Laihia suuri tää pleissi,

tuttu kadulla on jokainen feissi.

Kaikille heittää voit tääl yläfemmat,

tuli vastaan Pekat tai Karit tai Emmat.

Ei tääl nukuttu oo ruususen unta,

itsenäinen on vielä tää kunta.

Mut on kosittu suuntaan jos toiseen,

kenties nuukuus on syy,

käytökseen moiseen.

Lapsen oikeuksien päivää

Turhan usein tulee paha olo, kun kuulee lasten kiusaavan toisiaan ja pilkkaavan erilaisuuden vuoksi.

-Jos sinulla on eriävä mielipide tai pukeudut toisin kuin muut, joudut ivan kohteeksi.

-Jos muutat muualta tai puhut oudosti, sinulle nauretaan.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin..

Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus onnelliseen elämään.

Elämään, jossa hän kasvaisi turvallisissa olosuhteissa, eikä joutuisi kokemaan henkistä tai fyysistä väkivaltaa, joka helposti johtaa herkän psyykkeen romahdukseen ja syrjäytymiseen.

Tulee olo, että on täysi nolla.

Valitettavan karu totuus ongelmanuorten, kiusaajien ja pahoinpitelijöiden tarinoja avatessa on, että syyt johtavat aivan liian monesti sinne omaan kotiin.

Oloihin, joita kotona on totuttu kuulemaan, näkemään ja kokemaan.

Oloihin, joiden keskelle lapsiemme ei tulisi joutua.

Surullista.

Pienenä lapsena koetut asiat nousevat helposti esiin erilaisissa tilanteissa elämän mittaan. Monesti syvältä alitajunnasta ja tiedostamatta. Sinne on jäänyt syvä muistijälki, miten asiat aikanaan on opittu ja koettu.

Vastuu lapsiemme kasvatuksesta on meillä vanhemmilla.

Annetaan lapsillemme onnellinen lapsuus.

Opetetaan heitä kunnioittamaan toisiaan, luottamaan itseensä ja hyvän tekemiseen.

Kestämään elämän kolhuja, sekä uskomaan unelmiinsa.

Mikä tahansa on mahdollista, kunhan uskoo ja uskaltaa. Sen kun lapsemme oppisivat ja koko elämänsä kurottelisivat tähtiä, välillä maahan pyllähdellen, mutta aina nousten ja jatkaen matkaa eteenpäin. Sydän täynnä pyyteetöntä Rakkautta.

Maailmaa voidaan muuttaa, mikäli itse siihen osallistumme.

Hyvää lapsen oikeuksien päivää, pidetään heistä hyvää huolta. Nyt ja aina!

Alttarilla

Näen kätes kädessä,

näen onnen hetken. 

Näen päättymättömän,

pitkän alkavan retken.

Näen yhteisen kauniin taipaleen,

Rakkaus on törmännyt vertaiseen.

Onnellisempaa näkyä tuota,

voiko ihminen ihmiselle,

milloinkaan luoda.

Onnen kalastusta

Mitä enemmän vesillä koukkuja,

sitä varmemmin saapuu saalista.

Hyvät teot ja iloa syöttinä,

näin kukkii onni elämässä.

Ihanaa, viikonloppu!

Kiireisen nykyihmisen ongelmana on usein löytää oma hiljaisuus ja omat sisimmät ajatukset arkisen aherruksen ja hektisen elämän parista.

Päivät tehdään työtä ja illat mennään harrastuksissa, joko omissa tai lasten. Päivän urakan jälkeen onkin jo aika kiireen vilkkaa ummistaa silmät, ja aamulla kello taas herättää seuraavan päivän rutistukseen.

Onneksi välissä on viikonloppu. Huh!

(Toki silloinkaan kaikki eivät pysty lepäämään, koska on lisää harrastuksia, yötöitä, viikonloppuvuoroja ym.)

Meidän jokaisen tulisi ottaa omaa aikaa vuorokaudesta, vaikka ihan vain muutama minuutti aamuin illoin.

Aikaa, jolloin sulkisi silmänsä sekä mielensä, ja keskittyisi omaan henkiseen hyvinvointiin, kuuntelisi sisintään.

Kysyisi itseltään, kuka minä olen?

Olenko onnellinen?

Voinko, ja voivatko läheiseni hyvin?

Kuuntelenko, ja annanko tarpeeksi aikaa läheisilleni?

Mistä saan voimaa ja mikä vie minua eteenpäin?

Miten voin muuttua?

Se ei vaadi mahdottomuuksia.

Jo kymmenen minuuttia kerrallaan on hyvä alku mietiskelyyn, meditointiin ja sisäisen Hyvän olon tunteen hakemiseen.

-Mitä enemmän harjoittelee, sitä nopeammin kehittyy.

Iloitse ja Kiitä kaikista asioista, joita maailma päivittäin suo ympärillesi.

Rakkaudesta, ystävällisyydestä, ruoasta, vaatteista, perheestä, ystävistä, terveydestä ja hyvästä olosta.

-Sekä kaikista pienen pieniltä ja arkipäiväisiltäkin tuntuvista asioista, joita mieleen juolahtaa.

Kokeile edes viikon, tai vaikka kuukauden ajan;

Aamulla herättyäsi, ja illalla ennen uneen vaipumista.

Saat nähdä miten Kiitollisuudesta tulee elämäntapa, 

ja maailma ympärilläsi alkaa muuttua!

Iloista ja Rakkaudentäyteistä viikonvaihdetta!

Kuuro maailma

Ilman tuulen huminaa,

oisi hiljaisuutta ain.

Ilman linnun viserrystä,

siiven räpytystä vain.

Tyhjyydessä talsisimme,

vailla pulinaa.

Ilottomuuden tilassa,

ei kuule nauruaan.

Sokea maailma

Ilman valoa ja varjoa,

oisi synkkää täällä ain.

Ilman väriloistojen kirjoa,

ois harmaansävyjä vain. 

Pimeässä talsisimme,

vain vailla valoa.

Harmaudessa eläisimme,

vailla tunteen paloa.

Yhden tähden show

Tervetuloa iltaan, hämärään,

ollaan tultu sua tänään, viihdyttään.

Pojat on paikalla, meitsi mikissä,

voin lyödä vetoo, et ollaan tikissä.

Ellei valot nää välkkyisi kirkkaana,

tääl ois helvetin, pimeetä.

Ellei oisi tää jengi sua viihdyttääs,

voisit limuu himassas, imeä.

Tänään on pääpäivä, antaa viinin virrata.

Vaik huomenna saattaa heikottaa,

se ei menoa hidasta.

Messis on huippu crew,

ja meil on helvetin hyvä flow,

Tehkää mitä teette boyt,

tää on yhden tähden show.

Ilta on vasta alussa, mut stara jo lavalla.

Saundi on täyttä kultaa, dj sämplää taustalla.

Parempaa draivia et toivoa voi,

mimmitkin kiljuu jo, oi oi oi.

Tänään lähtee, täällä rällätään,

pian nähdään, kestääkö possen pää.

Tänään on pääpäivä, antaa viinin virrata.

Vaik huomenna saattaa heikottaa,

se ei menoa hidasta.

Messis on huippu crew,

ja meil on helvetin hyvä flow,

Tehkää mitä teette boyt,

tää on yhden tähden show.

Pian alkaa jo setti loppua,

mut älä neitonen stoppuuta.

On runsaasti aikaa meillä,

tästä biitistä nauttia.

Heilauta hiukset taakse,

laita lantio rullaamaan.

Mä lupaan vielä tänään,

täällä tullaan bailaamaan.

Tänään on pääpäivä, antaa viinin virrata.

Vaik huomenna saattaa heikottaa,

se ei menoa hidasta.

Messis on huippu crew,

ja meil on helvetin hyvä flow,

Tehkää mitä teette boyt,

tää on yhden tähden show.

Vaik ilta jo aamuksi kääntyy,

voitais bailata koko yö.

Kun lantio kaarelle vääntyy,

sydän ylimääräisen iskun lyö.

Ota lattia haltuun ja valloita se,

Ei muut siihen tänään kykene.

Paikkas on bailujen keskellä,

nauti salamavalojen välkkeestä.

Tänään on pääpäivä, antaa viinin virrata.

Vaik huomenna saattaa heikottaa,

se ei menoa hidasta.

Messis on huippu crew,

ja meil on helvetin hyvä flow,

Tehkää mitä teette boyt,

tää on yhden tähden show.

Audio:

https://soundcloud.com/teemukujala/yhden-tahden-show

Ilman näitä riimejä

Vuosia on takana, jo kymmeniä mulla,

mut aina jotain yhteistä, on mulla sekä sulla. 

Molemmat me halutaan, massast erottua,

tehdä omaa juttuamme, paremmin ku kukaan. 

Tatuoinnit kehossa, ne tarinaansa kertoo,

ympäristoon mustanpuhuvaa,

stooriansa versoo.

Taltioinut ihoon oon, mun ilot sekä surut,

hetket onnen, autuuden,

mut myös tummimmat nuo puvut.

Näitä säkeit kirjoitan, ja näen meren sinisen,

ja mietin että vittuuko, mä tässä inisen.

Vailla tätä tarinaa, makaisin rannalla tuolla,

mut ilman näitä riimejä, oisin saattanut jo kuolla.

Niin monta tärkeetä, hetkee on elämässä,

mut silti porukka vaan kulkee,

tääl läikyttämässä.

Tumppaa tavaraa suoneen, tai tyhjään ulkokuoreen, kääntää takin,

ja kesken kaiken vaihtaa vaan puolee.

Jengil on tääl hätä, muttei suuta saa auki,

Mennään kuin ois päivä vipa, täysin takki auki.

On monenlaista väriä, ja muukalaisvihaa,

mutta helvetti me ollaan kaikki, samanlaista lihaa.

Näitä säkeit kirjoitan, ja näen meren sinisen,

ja mietin että vittuuko, mä tässä inisen.

Vailla tätä tarinaa, makaisin rannalla tuolla,

mut ilman näitä riimejä, oisin saattanut jo kuolla.

Mä uskon vielä osiltaan, et jonain päivänä,

voidaan kävellä tääl yhdessä, pää selvänä.

Mut tiiän sen et silloin tääl, ei tuu olemaan kaikki.

Heikoimmat ain putoo pois, kun hävii tää haippi.

Siks anna turvaa frendeilles, kun hätä tulee käteen,

oo heille olkapäänä, se ei oo huoli eikä häpee.

Tukiverkkoo tarvitaan, kun maailma pätkii,

mulle ne on nää riimit, mut toinen turvaa sätkiin.

Näitä säkeit kirjoitan, ja näen meren sinisen,

ja mietin että vittuuko, mä tässä inisen.

Vailla tätä tarinaa, makaisin rannalla tuolla,

mut ilman näitä riimejä, oisin saattanut jo kuolla.

Audio:

https://soundcloud.com/teemukujala/ilman-naita-riimeja

Onni

Onni löytyy sisältä,
ei mistään fakin ulkoa.
Sen oon saanut ymmärtää,
kun kuljen tätä polkua.

Pidän kiinni unelmistani,
en sopeudu muottiin.
Luotan intuitioon,
mun sydämeni nuottiin.

Se lauluni laulaa,
mun polkuni naulaa.
Sit en järjellä käsitä,
mutta annan sen vaan laulaa.

Näin saagallani on,
tulos uskomaton.
Elämän matkani polkuni,
täällä maan päällä,
on unohtumaton.

--
Audio:
https://soundcloud.com/teemukujala/onni

Toisinaan

Toisinaan maailma heittelee,
ja antaa iskun turpaan,
mut aina vaan noustaan,
ja jatketaan matkaa.

Toisinaan tääl tuntuu,
kuin oisi yksin ja hukassa,
mut aina on joku,
mukana sun tuskassa.

Toisinaan ei huomaa,
kun murheissansa tarpoo,
et aina on se voima,
joka sun matkaas valvoo.

Toisinaan siihen havahtuu,
mikä täällä merkitsee,
eikä ole silloin häpeä,
itkeskellä itsekseen.

Toisinaan sen oivaltaa,
että kaikki vaan opettaa,
ja antaa suurta rohkeutta,
käydä maailmaa kohtaamaan.

Lopulta sen ymmärtää,
että kaikki tää on Elämää,
ja ilman päivää jäätävää,
voisi jäädä paikalleen,
nääntymään.

Pelon ilmapiiri

Alueella tällä,
sua isoveli valvoo.
Et pääse koskaan pakoon,
se sun perässäsi tarpoo.

Ei rauhaan jätä,
poikaa tätä,
pelon ilmapiiri.

Pimeys täällä vallitsee,
ole vaiti, hiljaa hys,
kuin pieni metsähiiri.

Matkalla sankaruuteen

Koko lapsuutemme ajan meille on opetettu, että kaikella on rajansa
ja asiat menevät tietyllä tavalla.
Et voi tehdä asioita niin tai näin, koska se ei ole mahdollista.

Mikäli vielä aikuisiälläkin jäämme tuohon uskoon, pysymme siinä todennäköisesti koko loppuelämämme, ja sitten kiikkustuolissa huomamme elämämme maan päällä olevan pian jo historiaa, emmekä ole saaneet mitään itselle merkityksellistä aikaan.

Sisäinen poltteemme ja unelmamme on avain suureen elämään.
Ajattele asioita, joita rakastat, ja jotka ovat merkityksellisiä sinulle,
ja ryhdy toteuttamaan niitä.
Anna niille koko sydämesi, uskollisena arvoillesi pysyen.

Kiipeä noita rakkauden portaita ylöspäin, vaikka kohtaat tiesi varrella lukemattomia ihmisiä, jotka sanovat, että se ei ole mahdollista, etkä pysty siihen.

Oman visiosi, sekä uskosi ja luottamuksesi voimalla pystyt ihmeisiin,
ja lopulta näytät koko maailmalle suuruutesi.
Viimeistään silloin epäilijöidesi joukko hiljenee ja pysyy vaiti.

Luota itseesti, laita itsesi likoon, usko ja menesty!
-Lähtökohdilla ei ole mitään merkitystä.

Auringonpaisteista loppuelämää, olkoon maailmankaikkeus kanssasi!!!

Audioversio:
https://soundcloud.com/teemukujala/matkalla-sankaruuteen

Elämänpolku

Hetken tässä oottelin,
ja sitten totesin.
Ei mitään täällä aikaan saa,
jos ihmeit odottaa.

Täytyy hihat kääriä,
ja työhön tarttua.
Silloin vasta tuloksia,
alkaa karttua.

On meillä valittavanamme,
monta polkua.
Toinen toistaan mutkikkaampia,
ja täynnä kuoppia.

Mut tiemme meidät kasvatti,
siihen mitä tänään oomme.
Minne tästä eteenpäin?
Se on oma valintamme.

Käytä aina sydäntäs,
kun polkus valitset,
koska vailla rakkautta,
se vain sinut kahlitsee.

Älä liikaa mieti järjellä,
vaan anna tunteen viedä.
Turhaa analysointia,
kun ei sydämemme siedä.

Siis muista rakastaa,
ja olla aina hellä,
silloin lämpö säilyy sun,
ja mun sydämellä.

--
Audiovisuaalinen versio:
https://soundcloud.com/teemukujala/el-m-npolku

Yhdessätekemisen voima

Niin monta ihmismieltä,
kadonnut tääl on.
Niin moni yksin ollut,
turhan onneton.

Niin moni sielu täällä,
vielä yksin vaeltaa.
Niin moni sydän hukkuu,
tänään alle mustan maan.

Oi kunpa voisinkin,
teitä auttaa kaikkia.
Olla tosiystävä,
sun hätää kuunnella.

Mut yksin en tääl pysty,
ihmiskuntaa pelastaan,
silt kaikkeni mä annan,
et mennään kohti parempaa.

Mukaan tule kanssa mun,
kääntämään tää ruori,
ettei yksin enää jäisi,
yksikään tääl nuori.

Yhdessä me saamme paljon,
aikaan täällä hyvää.
Voimaa meillä on,
rakentaa onnea pysyvää.

Mustaa ja mustikkaa

Älä sotke sun vaatteilles mustikkaa,
monta kertaa sen lapsonen kuulla saa.
Mutta jos pukeudut pienoinen mustaan vaan,
ei mustikka vaatteitas sotkekaan.

Rakkauden ilosanoma

Niin monta vaaraa vaania,
saattaa täällä päällä maan.
Niin monta uhkakuvaa,
pientä ihmist ahdistaa.

Mut pelkoja on turhia,
niin monet pelot nuo,
ja liian monta uhria,
vain ympärilleen luo.

Ei hätää ole mitään meillä,
täällä päällä maan.
Rakkauden ilosanomaa,
nyt voidaan julistaa.

Kaupankäynnin perusteet

Voiko typerämmin asiaa hoitaakaan,
kuin uhkaillen tavarantoimittajaa;

Ellei rojut meille kiiku,
niin ei suoritukset liiku.
Näin esittävän kuulin asiakkaan sen.

Mut virhe ol tuo suuri,
vain vihasanojen muuri.
Kauppasuhde on helposti entinen.

Kas huomisen myynneillä ei,
rahoiteta tän päivän hankintaa hei.
Vaan eilisten kauppojen tuotto,
on tämän päivän ostojen luotto.

Elämänlauseen rakenne

Pilkun jälkeen tulee väli,
merkki tärkehin,
sillä erottaa voin sanat,
jotka kirjoitin.

Mut pisteen jälkeen,
saattaa tulla,
pelkkää tyhjää vain.
Jonne voisin kadota,
ilman unelmiain.

Näin kuvata voin sulle lausein,
tätä elämää.
Ja vielä pisteen jälkeenkin,
lupaan,
et luokses tänään jään.

Aivopieruja

Räppäreil on riimit,
bodareilla lihakset,
mut monel tääl mukanaan,
vaan puheet pehmoiset.

Suut vaan suoltaa sontaa,
lupaukset rikkoutuu,
en se ollut minä,
vaan ihan joku muu.

Missä vastuuntunto,
tulee vaan aivopieruja,
ollaan olemattomissa,
maan alla mutkalla.

Mut hintoihin ne tulee,
puheet vailla tekoja,
vain suurta sanahelinää,
turhaa kerskuruutta.

Mä Huudan!

Suuntamme on ylöspäin, mut matka loputon.
Näille jalansijoille seisomaan,
niin moni jäänyt on.

Me periks emme anna,
vaan kohti maalia,
tätä polkua me tarvomme,
eik mikään lannista.

Sä näet vielä ajan,
kun voiton malja nostetaan,
vuoren laella mä seison,
ja katson maailmaa.

Se paljon meiltä vaati,
tänään päästy tänne on,
kaiken alttarille uhrasin,
mut vihdoin nostan kolpakon.

Nostaa saan sen teille, ystäville, heittereille,
Potkitte hiekkaa molempiin silmiin,
mut se sai kurkottaan mut pilviin.

Tänään täällä kaiken päällä,
ohi tuskan kivunnut oon,
Te edelleen siellä alhaalla..

Askel ensimmäinenkin..,
..Se ottamatta on!

Totta vai tarua, vai kusetusta karua

Turhuutta, tyhjyyttä, tuntea voi,
arvaamattomuuden ovikello kun soi.
Saattaa synkkyyteen vaipua vaaralliseen,
tuntea elämänsä ilon, ajan päättyneen.

Mut vain itse itseäs niskasta,
kiinni voit ottaa.
Nousta ylös uusin voimin,
kun elämä monottaa.

Uskon voimasi sulla on mittaamaton,
sitä käytä kun saapuu hetki arvaamaton.
Keskity kaikkeen vierelläsi olevaan hyvään,
laske tunteesi kiitollisuuteen syvään.